Mä tunnen yhen pojan.

Yhen pojan, jolla on ollu rankkaa. Se on ollu osastolla. Se on polttanu pilvee, ja jos se valehtelee siitä et se on lopettanu, niin sillon se on valehteleva kusipää sen lisäksi että kuulemma myös väkivaltanen sellanen. Se juo paljon. Se oli mun kanssa samassa bändissä, mut mun muut bändin jäsenet erotti sen, koska se ei tullu juuri koskaan treeneihin, ja jos se tuli, niin se vaan soitteli omiaan. Lisäksi se on varastellu, ja lainaa aina rahaa, mut ei koskaan maksa takasi. Tällä pojalla oli tyttöystävä, joka petti sitä 8 kkn seurustelun jälkeen. Se oli aika maassa sen jälkeen. Mua säälitti se, ku muut bändijäsenet vaan sano että oli jo aikaki. Tää poika oli hakannu mun yhtä lapsuudenystävää osastolla niin, et se oli ihan mustelmilla. Mä luulin et mä vihaisin sitä heti ku näkisin.

Mut en mä voi vihata mitään sellasta, mikä rakastaa musiikkia.

Musiikki on mulle aivan helvetin tärkeetä, ja se, et mä oon löytäny jonku, jolle musiikki on vähintäänki yhtä tärkeetä, on ihan ihmeellistä. Se jätkä on kiva, me jutellaan paljon mesessä. Se tekee paljon biisejä ja lähettelee niitä sitte mulle. Kerran se teki mulle biisin, ihan vaan mulle omistetun. Olin aika otettu, olen edelleen.

Mä voisin kehitellä jotain tunteita tätä poikaa kohtaan. Mut mä en uskalla. Ekaksi: mulla on sitoutumiskammo, aina rupee ahistaan niin helvetisti. Toiseksi: mun kaverit sanoo et se on ihan helvetin paska ihminen, et ei kannata. Mä en ite taas nää sitä, niin kuin en siitä toisestakaan ihmisestä. Tai mä en oo vielä nähny. Siks mä en tiedä, mitä mieltä olla loppujen lopuksi. Mä en tiedä mikä kuva pitäs muodostaa tästä ihmisestä. Mun omin silmin muodostettuna se oli mukava jätkä, suht. hyvän näkönen ja mikä tärkeintä: se rakastaa musiikkia. Mut mun omia mielipiteitä häirittee muiden sanomat asiat. Sellaset asiat mitä on tapahtunu, mut mä en oo kuullu niistä ite tai nähny niitä ite. Kolmas syy on: mä en oo siinä kunnossa tällä hetkellä, et mä kaipaisin lisämurehdittavaa. Mulla on ihan tarpeeksi kuormaa hartoilla omasta ittestäniki. Mä en tarvi toisia tunteita murehdittavaksi.

Siksi ei nyt. Sääli, mut ei nyt.

Old Times 

Jee, mä kävin tänään skootterilla tossa viereisessä kylässä 10 kilsan päässä. En oo koskaan ajanu sinne asti, mutta tulipahan seki nyt koettua. Käytiin yhen kaverin kanssa, ja piti tosiaan käydä vain nostamassa hänelle rahaa (tässä meidän tuppukylässä kun ei automaattia ole), mutta päädyin ostamaan Bleachin kaks ekaa osaa suomeksi ja istuttiin sen jälkeen varmaan tunti kaupan pihalla jutellen ties mitä paskaa. Lopulta suunnattiin takas meille, ja kaks muuta kaveria tuli sitte siinä kans. Värjättiin nääs mun hiukset. Sanna aikoo kampaajakouluun, ja se sitte siinä ähersi. Hiki tuli kuulemma, eikä meenannu käden pituus riittää ^^'' Mutta värjäys onnistui todella hyvin, ja olen nyt punapää <3 Kiitoksia kovasti <33

Huomenna pitäs sitte lähtä Tainalle yöks. Laskettiin, että sinne ois tulossa ainaki 20 ihmistä.... Pitäähän sitä saada bilettää kunnolla vielä ennen ku ne perkeleen koulut alkaa. Käydään saunassa ja häröillään, sitä normaalia, mutta sitäkin hauskempaa. Hitto, tahtoo jatkaa lomaa ja häröilyä vielä pitempään!! Pitää vaan yrittää kestää sitä arkea, ei siinä muu auta.

Punapää kiittää ja kuittaa

PMMP - Lautturi

Wow.

Mulla ei koskaan oo ollu tällasta blogia. Olihan se aikaki jo tehä, on mukavampi jostain syystä julkastaki ne jutut ku piilotella omalla koneella. Emt miksi, älkää kysykö. Mä oon outo, siksi x3

Mä asun maailaiskylässä, lähellä Oulua. Mulla on punaiset hiukset, joiden pituudesta saan aina huomautuksia. Ne ovat_hyvin_pitkät joidenkin mielestä. Ensimmäiset elinvuoteni mä asuin Oulussa, kerrostalossa, ja sitte me muutettiin aivan toisenlaiseen ympäristöön, mun isäni lapsuudenkotiin maalle. Talo remontoitiin, ja se on nyt aikalaisen iso ja.. valkoinen? Vanhempani käyvät Oulussa töissä ja tienaavat ihan kohtuullisesti. Käyn luokallista lukiota. Meillä on kaksi tv:tä ja vessaa/suihkua, iso piha ja talo yms, joten kai me aika porvareilta näytetään muiden silmissä. Keskiluokkaa me ollaan. Mut mitä mä siitä jauhan, eteenpäin.

Mulla on kaksi sisaruspuolta, paljon vanhempia ku mä itse, äidin entisestä avioliitosta. Toinen heistä asuu Helsingissä tai Espoossa tällä hetkellä, toinen Rovaniemellä ison perheensä kanssa. Minulla on myös muutaman vuoden nuorempi pikkuveli. Isäni käyttäytyy sisaruspuolteni läheisyydessä kuin teini-ikäinen kakara käyttäytyy isä-/äitipuoltaan kohtaan, mikä on aina saanut minut pienestä asti hämilleni ja pitämään suuni kiinni kysymyksistä liittyen äitini ensimmäiseen avioliittoon. En ole kuullut heiltä kahdelta mitään suoraan, vain pätkiä sieltä ja täältä, sukulaisteni suusta ja puhelinkeskusteluista. Aihe on minulle vaikea, enkä vieläkään tunne oloani mukavaksi, kun ruvetaan puhumaan äitini entisestä miehestä. En myöskään ole koskaan tiennyt, miten käyttäytyä sisaruspuolteni läheisyydessä, ollako heille niin kuin sisar vai niin kuin joku muu sukulainen tai ystävä, ja se on johtanut siihen, että en osaa oikein jutella heille ollenkaan. Heidän seurassaan on rankkaa olla, vaikka he ovat mukavia, ja näen velipuolestani, että hänestäkin on hankalaa olla minun seurassani.

Sairastan masennusta. Tai epäilen niin. Olen viillellyt melkein kahden vuoden ajan. Käsivarsissani ja jaloissani on arpia, joita en saa kulumaan pois. Kesällä on hankala olla. Vanhempani lyövät ja repivät minua kun pistän oikein kunnolla hanttiin ja saan heidät suuttumaan. Minulla on ollut ulkoisia vammoja, mutta syvimmät haavat ovat sisälläni. Tekee kipeää ajatellakin niitä hetkiä, kun istun kerällä lattialla ja itken pelosta. Ystäväni, ovat yrittäneet saada minua hoitoon, sanoneet että minun pitää päästä pois kotoa, mutta en itse tiedä mitä haluta. Rakastan äitiäni, ja minusta hän ei ole niin paha. Olen vain suututtanut hänet, ei se ole hänen vikansa. Isäni on täysi kusipää, enkä haluaisi olla hänen kanssa tekemisissä ollenkaan. Keskustelut hoidan vain muutamalla sanalla, vältän kokonaan puhetta jos mahdollista. Pelkään häntä, enkä osaa olla hänen seurassaan enää. Äitini on meinannut lähteä kotoa jo monia kertoja, pakannut tavaransa ja ollut menossa. Mutta hän rakastaa isääni, ja puhuu aina että kyllä me saamme hänet muutettua hyväksi ihmiseksi. Isä on muuttunut viime vuosien aikana, olen huomannut sen. Mutta en siltikään voi, halua, antaa anteeksi hänelle enää.

Käyn siis lukiota. Tai pikemminkin sain rämmittyä ensimmäisen vuoden läpi. Ihastuin erääseen kusipäähän, tapasin muutaman vanhan tutun, joista tuli hyviä ystäviäni. Läksyjä en tehnyt viimeiseen puoleen vuoteen, pitkän matikan kurssista en lopulta päässyt läpi ollenkaan. Koeviikot olivat helvettiä ja itsetuntoni tuhoutui täysin joka kerta. Puukko oli usein mukana kuvioissa. Lukiossa oli kivaakin, ja haluan oppia uusia asioita. Rakastan opiskelua ja olen kiinnostunut siitä ihan sairaasti. Haluan lakin. Mutta inhoan sitä, kun en jaksa. Sitä kun tulen koulusta väsyneenä kotiin sateessa, enkä jaksa laittaa edes takkiani naulakkoon. Sitä kun itkettää ja haluan vain suklaata ja sitten nukkumaan, tai sitä kun en tunne mitään. Katson vain eteeni ja sisältä puristaa. Joskus olen miettinyt, että jos saisin kaksi vaihtoehtoa: mene kouluun normaalisti tai: jää kotiin, mutta pysy sängyssäsi koko päivä äläkä tee yhtään mitään, voisin valita oikein mielelläni sängyn. Haluaisin valita sängyn.

Nyt tämä menee vain valitukseksi, missään ei tunnu olevan mitään hyvää. Mutta onhan minulla jotain hyvääkin. Ystävät, nimittäin. Minulla on monta ystävää. Viime talvena en pitänyt heihin juurikaan yhteyttä, koska suurin osa heistä asuu Raahessa tai Oulussa. Oli niin yksinäinen olo. Mutta tämä kesä, ei helvetti. Minulla on ollut niin hauskaa, en ole tuntenut oloani juuri ollenkaan väsyneeksi tai masentuneeksi. Meillä on iso porukka, lähemmäs 15, ja meitä on monenkirjavaa: pissiksiä otetaan mukaan, emoja, hevareita, lävistettyjä ja tatuoituja, sellaisia joilla ei ole kuin korvakorut, lukiolaisia, amislaisia, peruskoululaisia, punatukkaa, ruskeita hiuksia, homoa, lesboa, bitä, heteroa, tupakoijaa, apsolutistia... Lista jatkuu. Monenkirjavuus tekee porukasta juuri niin mahtavan, ja kaikki tulevat toimeen keskenään. Pidämme silloin tällöin bileet, juomme (paljon), poltamme maxi-askit tupakkaa, tanssimme, popitamme musiikkia isolla ja mikä tärkeintä: NAURAMME. Rakastan ystäviäni yli kaiken, en voisi elää ilman heitä. Meitä on siinä ydinporukassa 12, ja lista on monesti pitempikin, koska porukkaa tulee muista porukoista, variaatioita on monenlaisia. Minulla on myös ystäviä Oulussa, bändissämme. Voisin myös lukea kaksi serkkua ystäväkseni, koska he ovat suurin piirtein ikäisiäni ja olemme paljon yhdessä. Toiminta on vain hieman erilaista monesti, koska emme heidän kanssaan juo tai polta. Mutta heidän kanssaan voi olla aivan yhtä hauskaa. Lisäksi lukiossa minulla on yksi ystävä, jonka voin lukea eriin porukkaan.

Musiikista haluan kirjoittaa erikseen. Se merkitsee minulle niin paljon. Olen soittanut koko elämäni pianoa, niin kuin velipuoleni ja äitinikin, ja puolet muusta suvusta. Vaarini soittaa haitaria, niin kuin veljeni ja serkkunikin, hänen isänsä soitti viulua, niin kuin vaarini velikin, mummini laulaa, joku meillä soittaa selloakin. Musikaalinen suku meillä siis ehdottomasti on. Aloitin alttoviulun soiton ala-asteella, mutta lopetin noin 6 vuoden soittamisen jälkeen ysin alkaessa, kun en enää jaksanut. Soittaminen vaati paljon, enkä siinä ja nykyisessä mielentilassa vain jaksanut. Soitan myös kitaralla joitain sointuja, haitarilla muutaman kappaleen ja bassoa. Oikeastaan soitan myös huuliharppua ja irkkuhuilua, mitä vain jonka tekniikka on tarpeeksi helppoa. Niitä ei voi kuitenkaan laskea kai ihan kokonaan, koska oikeastaan kaikkeahan voit soittaa korvakuulolta. Kuuntelen myös paljon musiikkia, ja kuuntelen kaikkea. Minulle menee kaikki hevistä hiphopiin ja siitä klassiseen. Aivan kaikki. Huonoa musiikkia ei minun mielestäni ole olemassakaan. Aion pistää jokaisen merkinnän perään sen kappaleen, joka soi sillä hetkellä soittimesta, tai ihan vain päässä. Minulla on aina musiikkia mukana, vaikka sitten soittimessa tai päässäni.

Kirjoitan ja luen paljon. Minulla on kone täynnä omia kirjoituksiani, ficcejä, tarinoita, novelleja, joista olen tähän asti luovuttanut vain yhden julkisuuteen. Sitä kehuttiin, vaikka myöhemmin sitä lukiessani ajattelin että huhhuh mitä skeidaa XD Suurimmassa osassa on homoja, en tiedä mistä se johtuu. Taas yksi todiste outoudestani.. Harrastuksia lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi on myös anime ja manga + dataaminen. Mangoja omistan tällä hetkellä luultavasti lähemmäs 120, anime-sarjoja olen katsonut ihan mukavasti netissä. En missään nimessä ostaisi niitä kaupoista, kun on niin pirun kallista, puhumattakaan siitä, miten huono tarjonta Suomessa vielä on. Suosikkisarjojani ovat mm: FullMetal Alchemist, Gunnm, Naruto, Bleach, Elfen Lied, Wolf's Rain. Mikäli ketään kiinnostaa [vitut ketään kiinnostaa]. Harrastan myös ulkona varpaisillani kulkemista (kesällä, kiitos) lyhdyn kanssa ja puissa kiipeilemistä. Ja minä hyväksyn suurimman osan ihmisistä. Kaikilla, pahoillakin ihmisillä, on jokin syy olla paha, ja haluaisin ajatella, että sen pahuuden voi parantaa jotenkin. En usko, että läpeensä mätää ihmistä on olemassakaan. Tai haluan uskoa niin.

Okein siinä vähän musta, jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin suuri kiitos *kumartaa* Muuten vielä yksityiskohtia: kirjoitan tosiaan loppuun biisin nimen, joka pyörii päässäni/soittimessani. [Hakasulkeilla] merkityt "viisaat" kommentit ovat taas aina niin ihanien aivojeni latelemia. Kyllä aivoni kommentoivat, ja joskus jopa keskustelen niiden kanssa.

Tyttö sinisen taivaan alta kuittaa

22-Pistepirkko - Birdy